Ensimmäinen pohjoisen reissu kuskina

Tein isännän kanssa ensimmäisen yhteisen motskarireissun omilla pyörillä kesällä 2010. Tarkoituksena oli yöpyä useampi yö reissulla. Starttasimme aamusella kohti Kuusamoa ja Rukatunturia. Naapurit olivat heränneet tutkailemaan tilannetta. Jännittivät reissua varmasti yhtä paljon kuin minäkin.

Matka Kuusamoon sujui kaikinpuolin hyvin. Sää oli aurinkoinen eikä tuulta ollut lainkaan. Ilo oli todeta, että takamus ei puutunut matkan aikana kertaakaan. Murussa on niin hyvä satula. Yövyimme Rukalla tarkoituksena jatkaa aamusella matkaa Äkäslompoloon.

Aamu Kuusamossa valkeni koleana ja sateisena. Hotellin lämpömittari näytti +11. Saimme jokseenkin myötäelävät katseet hotellin virkailijoilta. Matkalle kuitenkin lähdimme ja vettä tuli ihan reippaasti aina Kemijärvelle asti. Olipa mukava seurata ihmisten ilmeitä tankatessamme, kun huomasivat, että kypärän alta paljastui nainen. Jokunen tuli vaihtamaan kuulumisia ja katsastelemaan menopelejämme.

Äkäslompoloon saavuimme Ylläksen kautta. Seuraavana päivänä jatkaisimme matkaa Ranualle Rovaniemen kautta. Siellä odottelisi seuraava yöpyminen.

Matka jatku aamusella tukevan aamupalan jälkeen. Lähdimme siis ajelemaan Kolarin, Pellon ja Rovaniemen kautta Ranualle. Säätiedotus oli luvannut sadetta ja ukkosmyrskyä seuraavalle päivälle, joten saavuttuamme Ranualle mietimme, jäämmekö yöksi sinne vai jatkammeko hissuksiin matkaa kotia kohti. Koska minulla ei ollut mitään hätää jaksamisen suhteen päätimme jatkaa matkaa.

Auriko porotti ja vaatetta oli vähennettävä jatkuvasti. Pudasjärvi tarjosi jännitystä matkalle, koska erään kaupan pihassa olevassa  bensamittarissa oli vika, eikä siitä kauppiaan mukaan saaanut ottaa bensaa. Isännän pyörässä riitti vielä menovettä, minulla oli jo varatankilla. Mitäs nyt?

Hetken tuumailtuamme ja vähennettyämme jälleen vaatekertaa kokeilimme vielä kerran puhelahjojamme kauppiaaseen. Koska tiesimme tankkimme koot ja bensamäärät mitä se veti, antoi kauppias luvan tankata.
Niin jatku matka täysillä tankeilla kohti Kajaania.

Kajaanissa minulla oli outo olo. Sitten tajusin. Olin tankannut pyörääni, mutta en itseäni. Helle, joka lämmitti meitä aamusta asti oli tehnyt kepposet. Nestehukka ja lievä lämpöhalvaus oli hiipinyt kroppaani. Päätä särki, oksetti ja oli voimaton olo. Mietin koko ajan, miten ihmeessä selviäisin kotiin saakka.

Vietimme hetken aikaa viileissä sisätiloissa ja join vichyä sekä söin pieniä paloja ruisleipää. Halusin kotiin, joten päätimme jatkaa matkaa. Jätin ajotakin puoliksi auki sekä avasin hihansuiden nepparit, jotta ilmavirta pääsisi sisään niistä. Turvallisuussyistä en halunnut ajaa ilman kunnollisia ajovarusteita.

Iisalmessa olo alkoi helpottaa ja aloin taas nauttia matkan tekemisestä. Kotiin saavuimme 11,5 tunnin matkanteon jälkeen. Pohjoisen motskarireissusta tulikin pikareissu, mutta se ei haitannut tässä vaiheessa, kun olimme päässeet ehjänä perille. Pihassa totesin: "Ottipa koville!" Jolloin isäntä tuumasi siihen: "Tässähän nyt oli vasta puolet Rautaperseajosta..."

Puolet Rautaperseajosta. Hmm... jos tankkaisi itseään; huolehtisi ruokailuista ja varsinkin juomisista, saattaisi sellainen onnistuakin. Mikään näistä ajopätkistä ei tuottanut minkäänlaista vaivaa tai kolotusta käsivarsiin, takapuoleen tai jalkoihin.

Puolet Rautaperseajosta...