Miten tämä kaikki nyt menikään? Palataan asiassa taaksepäin -reilusti.
Hankin ensimmäisen ja ainoan kevytmoottoripyöräni vuonna 1983 osittain luvatta, sillä olin sopinut äitini kanssa rahasummasta, jolla pyörän voisin ostaa. Löysin kauniin Kawasaki KH 125 -kevytmoottoripyörän erään maapaikan tallirakennuksesta, mutta se maksoi enemmän kuin mihin minulla oli lupa.
Mitä nainen haluaa, sen hän myös saa -periaatteella nostin itselleni pankista rahaa yli luvatun määrän ja tein kaupat ensimmäisestä moottoripyörästäni.
Tällä pyörällä hurruuttelin pienessä hämäläisessä kaupungissa iloiten sen tarjoamasta vapaudesta. Vain yhden kerran kaaduin ja sain komean lastan jalkaani.
Tavattuani erään ihastuttavan nuoren miehen, jolla oli upea punainen Honda CX 500, jäi Kawasaki sivuun ja myin sen lukiokaverilleni. Alkoi uusi elämänvaihe moottoripyörän takapenkillä. Olihan siinä ihanaa istua, lähellä toista ja piirellä sydämiä ajajan selkään.
Myöhemmin sain istua myös valkoisen Yamaha XJ 900 :n , valkoisen BMW R 100 RS :n, punaisen Honda CX 500 Custom :in ja sinisen Yamaha XJ 900 Diversion :in takapenkillä. Reissusimme yhdessä monta monituista retkeä Suomen maassa ja Suomenmaan ulkopuolellakin.
Jossakin vaiheessa tuli keskusteluaiheeksi oman moottoripyörän hankkiminen. Olisiko minusta kuskiksi? Ajattelin, että annetaan ajan kulua ja tutkaillaan tilannetta rauhassa. Eräänä myöhäisenä heinäkuun iltana minut talutettiin autotalliin ja kas, sinne oli ilmestynyt moottoripyörä. Minulle.
Sain ihastuttavalta nuorelta mieheltä, nykyisin jo hieman iäkkäämmältä herrasmieheltä, jota myös aviopuolisokseni kutsun, kaksikymmentävuotishääpäivälahjaksi Yamaha Virago 535 -customipyörän. Ja tässä sitä nyt ollaan, oman moottoripyörän omistaja.
Tästä on hyvä edelleen jatkaa, muistella mitä olen kokenut ja aprikoida, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti